Mikka Sildenafil
Nimeni on Mikka, olen 52-vuotias ja käytän sildenafil osana elämääni. Työskentelen kansalaisjärjestössä Helsingissä, jossa keskitymme tukemaan ihmisiä, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan marginaaliin – pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia ja perheitä, jotka elävät epävarmuudessa. Olen aina kokenut, että elämäntehtäväni on rakentaa siltoja ja tarjota toivoa niille, joilla sitä ei juuri sillä hetkellä ole. Tämä työ antaa minulle paljon, mutta se on myös kuluttavaa. Usein illalla kotiin palatessa huomaan, että energiaa ei jää enää juuri muuhun.
Olen naimisissa ja meillä on yksi aikuinen lapsi. Avioliittomme on kestänyt yli 25 vuotta, ja vaimoni on ollut elämäni tukipilari kaikissa vaiheissa. Silti oli asioita, joista en uskaltanut puhua hänellekään – ainakin aluksi. Yksi niistä oli erektiohäiriö, joka hiipi elämääni hiljalleen.
Aluksi kyse oli pienistä muutoksista: joskus en saanut erektiota, joskus se ei kestänyt tarpeeksi pitkään. Ajattelin, että kyse on vain väsymyksestä tai iän tuomista muutoksista. Mutta kun tilanteet alkoivat toistua useammin, mieleeni hiipi pelko. Mitä jos tämä on pysyvää? Mitä jos en enää pysty olemaan se mies, joka olen ollut?
Erektiohäiriö ei ole pelkästään fyysinen asia. Se syö sisältä, nakertaa itsevarmuutta ja saa epäilemään omaa arvoaan. Minulle, joka olen aina ollut muiden tukena, oli vaikeaa myöntää, että itse tarvitsin apua. Aloin vältellä läheisyyttä, koska pelkäsin epäonnistuvani. Vaimoni huomasi sen, ja vaikka hän ei koskaan sanonut mitään syyttävää, näin hänen katseestaan huolen ja surun.
Käännekohta tuli eräänä viikonloppuna, kun jäimme kahdestaan mökillemme. Tunnelma olisi ollut täydellinen: järvi, hiljaisuus, takkatuli. Mutta kun läheisyys ei onnistunut, murruin. Sanoin ääneen sen, mitä olin kantanut sisälläni: “Minulla on ongelma, enkä tiedä mitä tehdä.” Vaimoni tarttui käteeni ja vastasi: “Me teemme tämän yhdessä. Tämä ei ole vain sinun taistelusi.”
Se hetki muutti kaiken. Ymmärsin, että en voinut enää piilottaa asiaa. Seuraavalla viikolla varasin ajan lääkärille. Käynti jännitti – ehkä enemmän kuin mikään muu lääkärikäynti elämässäni. Tunsin, että nyt on kyse identiteetistäni miehenä, aviomiehenä ja ihmisenä.
Lääkäri kuunteli minua rauhallisesti. Hän kertoi, että erektiohäiriö on hyvin yleinen ilmiö, etenkin yli 50-vuotiailla miehillä, ja että siihen on olemassa toimivia hoitoja. Hän puhui selkeästi eri vaihtoehdoista ja mainitsi myös lääkkeet, joista sildenafiili oli yksi tunnetuimmista. Kun sain kuulla, että lääke toimii parantamalla verenkiertoa ja auttaa erektion saavuttamisessa luonnollisen kiihottumisen aikana, tunsin helpotusta. Tämä ei ollut mikään "keinotekoinen ratkaisu", vaan tuki elimistölle silloin, kun se ei yksin enää toiminut.
Ensimmäinen kerta, kun käytin sildenafiilia, oli jännittävä. En tiennyt, mitä odottaa. Mutta kun huomasin sen toimivan, tunsin valtavaa kiitollisuutta. En vain siitä, että seksuaalinen suorituskyky palautui, vaan siitä, että sain takaisin osan itsevarmuudestani ja läheisyyden, joka oli kadonnut.
Vaimoni sanoi jälkeenpäin: “Tärkeintä ei ollut itse teko, vaan se, että olit taas läsnä.” Hänen sanansa jäivät mieleeni. Ymmärsin, että erektiohäiriö ei ollut vienyt meiltä rakkautta, mutta se oli vienyt läheisyyden. Nyt saimme sen takaisin.
Sildenafiilin vaikutukset näkyivät myös arjessa. Työssäni huomasin olevani energisempi ja iloisempi. En enää kantanut sisälläni sitä raskasta salaisuutta, joka oli tehnyt minusta etäisemmän. Kollegat sanoivat, että hymyilen useammin. Vaimoni sanoi, että olen taas se sama Mikka, jonka hän muistaa nuoruusvuosiltamme.
En sano, että lääke olisi ratkaissut kaiken. Se, mikä todella ratkaisi tilanteen, oli avoimuus ja halu hakea apua. Mutta sildenafiili antoi meille konkreettisen välineen palauttaa intiimiyden, joka oli meille molemmille tärkeää.
Nykyään puhun aiheesta avoimemmin – en tietenkään kaikille, mutta esimerkiksi ystävilleni, jotka ovat iältään samassa vaiheessa kuin minä. Moni heistä on tunnustanut, että on kokenut samanlaisia ongelmia, mutta ei ole uskaltanut hakea apua. Minä sanon aina: “Älä jää yksin. Kyse ei ole vain sinusta, vaan myös suhteestasi ja hyvinvoinnistasi.”
Erektiohäiriö ei ole heikkoutta. Se on tila, johon voi vaikuttaa. Sildenafiili on ollut minulle se ratkaiseva askel, joka palautti läheisyyden ja itseluottamuksen. Mutta vielä tärkeämpää on ollut se, että opin hyväksymään oman haavoittuvuuteni ja puhumaan siitä ääneen.
Tänä päivänä voin sanoa, että olen vahvempi kuin ennen – en siksi, että olisin voittanut ongelman yksin, vaan siksi, että uskalsin myöntää sen ja hakea apua. Olen edelleen sama sosiaalityöntekijä, aviomies ja isä, mutta nyt myös mies, joka tietää, että rohkeus tarkoittaa joskus oman heikkoutensa näyttämistä.
Jos joku mies, joka lukee tätä tarinaa, saa siitä voimaa hakea apua, olen saavuttanut paljon. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää ratkaisu. Minulle se löytyi sildenafiilista – ja siitä, että päätin lopulta katsoa peiliin ja sanoa: “Minä tarvitsen apua.”